Hip hei, vuosi tuli syyskuussa täyteen sähköauton kanssa. Kilometrejä kertyi vuodessa 15 500 km ja vuosikulutus oli noin 3 100 kWh, eli keskimääräisesti parin kerrostaloasujan vuosikulutuksen verran.

Keskikulutus häviöineen oli 20 kWh/100 km. Mitään mainittavia ongelmia ei ole ollut; kerran auton näyttö sekosi, mutta boottaus netistä löytyneiden ohjeiden perusteella auttoi asiaan.

Muutenkin autoilu lähestyy tietokoneiden käyttöä. Ainakin omassa autossani tulee ilmaisia päivityksiä vähintään kuukausittain. Suurin osa on leimalla ”pieniä korjauksia” tai ”turvallisuuden parannuksia”, mutta päivitysten joukkoon on mahtunut myös todellisia helmiä. Esimerkiksi käyttöliittymään tuli laaja käytettävyyttä huomattavasti helpottanut päivitys, matriisivalo-ohjelma toi automaattisesti mukautuvat kaukovalot ja navigointiin tuli liikennekamerat sekä vaihtoehtoiset reitit.

Huvittavasti nimetty päivityskin tuli: Lapsilukko -> autoon pakotetaan kaikki turva- ja ajonhallintavarusteet päälle sekä huippunopeutta ja tehoa rajoitetaan. Nämä kaikki saa PIN-koodin taakse, joten kohderyhmänä Lapsilukolla olivatkin hieman iäkkäämmät lapset. 

Renkaat kiittävät rauhallista kuskia

Talvirenkaat tuli vaihdettua alle ja uteliaisuuttani mittailin kesärenkaissa jäljellä ollutta kulutuspintaa. Renkaat ovat kuluneet yllättävän tasaisesti. Noin 5 mm oli kulutuspintaa jäljellä 10 000 km ajon jälkeen tasaisesti joka renkaassa. Takarenkaatkaan eivät olleet kuluneet sisäreunastaan mitenkään poikkeuksellisesti. Se tuntuu olevan ongelma monessa sähköautossa. Tämä johtunee rauhallisesta ajotavastani, koska ripeät liikennevalolähdöt ovat mennyttä aikaa. Luulisin, että toinen 10 000 km vielä menee, kunnes pitää rengasliikkeelle pulittaa yli 1000 euroa uudesta rengaskierroksesta. 

Aerodynaamisia leppähalkoja?

Sitten otsikon kimppuun. Peräkärryn vetäminen vaatii asennetta. Kulutus nousee huomattavasti, oli kärry tyhjä tai täynnä. Oma kokemukseni on kuomuttoman kevytperävaunun vetämisestä. Kulutus nousee kesäkelillä 14 kWh:sta yli 22 kWh:n kulutukseen. Hain halkoja eräänä kauniina kesäpäivänä Vilppulasta ja jo mennessä kiinnittyi huomio isohkoon kulutukseen, vaikka perässä oli muutaman sadan kilon painoinen tyhjä kärry. Vastaava efekti on kuulemma polkupyörätelineen kanssa. Vaikka painoa ei paljoa olekaan, kulutus lisääntyy reippaasti.

Kärryyn ladattiin miehekäs satsi leppähalkoja, mutta paluumatkalla kulutus ei lisääntynytkään. Tämäkin tuntui oudoilta. Ilmeisesti tasaisesti ladotut halot paransivat aerodynamiikkaa. Pidemmillä retkillä peräkärryn kanssa on huomioitava, että julkisille latauspisteille pitää pääsääntöisesti peruuttaa, joten kärry on otettava irti ennen latausta.  

Ilman kotilatausta oppii etsimään sopivat latauspaikat

Edellisessä sähköautoblogissani lupailin haastattelua sähköautoilevalta henkilöltä, jolla ei ole kotilatausmahdollisuutta. Tampereen Energia Sähköverkko Oy:n hallituksen jäsen Juha Rintamäki ystävällisesti kertoi minulle sähköautoilusta ilman kotilatausta. Hän asuu kerrostalossa Tampereen keskustassa, eikä taloyhtiössä ole latausmahdollisuutta. Annetaanpa Juhan kertoa, miten sähköauton kanssa pärjää: 

”Alkuun ja edelleen satunnaisesti latailen autoni työpaikkani vieressä olevan kaupan parkkipaikalla. Latauksen hinta on porrastettu ja ilta-aikaan lataaminen on selvästi edullisempaa. Valitettavasti päiväaikaan laturit ovat usein varattuja ja hinta korkeimmillaan. Nykyisin lataan pääosin eParking-sovelluksella. Asuinpaikkani vieressä on toimistotalo, jonka parkkialue on ilta-aikaan tyhjänä ja siellä on parikymmentä eParking-lataustolppaa 11 kilowatin type2-latauksella. Täällä saan yön yli latauksella akun täyteen minkä tahansa ajon jälkeen ja hintakin on kohtuullinen.

Vapaa-ajanasunnolla meillä on oma 11 kilowatin type2-laturi. Ajatuksena oli hyödyntää myös ylijäämä aurinkoenergiaa, mutta käytännössä lataukset on tehty yöaikaan spot-sähkön edulliset tunnit hyödyntäen. Oma laturi ja pörssisähkösopimus on osoittautunut edullisimmaksi ja usean kuukauden keskihinta on ollut 9–10 senttiä kilowattitunnilta sisältäen energian ja siirtomaksun. DC-latauksen nopeus oli yksi auton valintaperusteista. Oma autoni on ns. 800 voltin tekniikalla ja pikalatauksen nopeus on osoittautunut pitkällä matkalla oikein mukavaksi ominaisuudeksi. Yhteenvetona voisi todeta, että kotilatauksen puuttuminen ei vaikuttanut auton valintaan ja olen hyvin tyytyväinen sähköautoon. Paluuta polttomoottoriautoon ei ole.”  

Sähköautosta sähköpyörään?

Nyt sähköautoblogini jää hetken tauolle. Palaan asiaan, kun jotain uutta kirjoitettavaa tulee. Ehkä seuraava kirjoitus onkin sähköpyörästä, jolla on tullut ajettua työmatkaa pääasiassa syksystä kevääseen. 

Petri Sihvo
Tampereen Energia Sähköverkon toimitusjohtaja