Kaikki verkkoyhtiön rakennus-, saneeraus- ja kunnossapitotyöt tehdään asiakkaiden palvelemiseksi ja kaikki verkonrakentaminen edellyttää verkonsuunnittelua. Toisin sanoen verkonsuunnittelu tähtää aina palvelemaan asiakkaiden tarpeita mahdollisimman hyvin. Miten tämä sitten käytännössä tapahtuu, sillä asiakas on todella harvoin yhteydessä verkkoyhtiöön ja vielä harvemmin verkonsuunnittelijaan? Miten verkonsuunnittelija voi tietää, mitä asiakas haluaa?  

Sanatonta asiakasviestintää

Sähkön siirtoa voisi näiltä osin verrata esimerkiksi autojen suunnitteluun: asiakkaan tarpeet ovat riittävän selkeät ja yksinkertaiset. Auton ostajalle ei välttämättä ole mitään väliä esimerkiksi sillä, minkälainen tai minne sijoitettu virranjakaja autossa on, kunhan se toimii luotettavasti, on hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja tarvittaessa vaihdettavissa kohtuullisin kustannuksin ja kohtuullisella työmäärällä.   

Sama pätee karkeasti sähkönsiirtoon. Asiakas harvoin välittää yksittäisistä suunnitteluratkaisuista tai verkon rakenteesta, kunhan hän saa luotettavasti ja häiriöttömästi hyvälaatuista sähköä. Eikä asiakkaan tarvitsekaan välittää. Hänen ei tarvitse soitella ja kertoa erikseen, että tänäänkin tarvitsen luotettavasti hyvälaatuista sähköä. Verkonsuunnittelijalle tämä antaa vapaat kädet valita eri suunnitteluratkaisuista parhaaseen lopputulokseen johtava vaihtoehto.  

Vertailu autoteollisuuteen onkin ontuva 

Sikäli yllä esitetty autovertaus ontuu, että auton suunnittelija harvoin puuttuu suunnitteluratkaisuihin auton elinkaaren aikana. Sähkön siirtoverkkoa sen sijaan saneerataan ja uudistetaan jatkuvasti. Siirtoketju voimalaitoksilta yksittäiselle asiakkaalle on pitkä ja monitahoinen, joten valtaosa näistä uudistuksista ei näy asiakkaalle muuten kuin entistäkin häiriöttömämpänä sähkön jakeluna. Ja tämä on toki tarkoituskin.   

Oikein sijoitettu automaatio lisää luotettavuutta

Konkreettinen esimerkki verkon uudistamisesta on viime aikoina runsaasti lisääntynyt automaatio. Mikäli verkolla tapahtuu vikatilanne, mahdollistaa automaatio vikapaikan nopean paikantamisen ja erottamisen verkosta. Näin terveisiin verkon osiin saadaan palautettua sähköt ripeästi. Asiakkaan kannalta automaation sijainnilla ei ole merkitystä, mikäli se vain parantaa sähkön siirron luotettavuutta.  

Mikäli automaatiolaitteistosta ei ole elinkaarensa aikana hyötyä, on se turha investointi. Näin ollen verkonsuunnittelijan tehtäväksi jää varmistaa, että automaatiolaitteisto sijoitetaan paikkaan, jossa siitä on hyötyä. Toisin sanoen varmistaa jälleen asiakkaan etu: luotettava ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä sähkön siirto.  

Ihan kuin ohjelmistotuotantoa? 

Joiltain osin sähköverkon saneeraus ja uudistaminen muistuttaa ohjelmistotuotantoa; esimerkiksi tietokoneen tai puhelimen käyttöjärjestelmään tehdään näiden elinkaaren aikana useita päivityksiä. Sähköverkon uudistamisen, kunnossapidon ja saneerauksen voi mieltää verkon päivittämiseksi. Asiakkaalta tämä tosin vaatii vähemmän toimenpiteitä kuin esimerkiksi puhelimen omistajalta.  

Toisaalta vertaus ontuu pahasti, koska sähköverkon saneeraus ja uudistaminen ei voi eikä saa olla bugien korjaamista. Sähköverkon pitkän elinkaaren vuoksi saneeraus ja uudistaminen on yleensä ikääntyneen verkon korvaamista uudella. Yllä mainitun automaation tapauksessa taas uuden tekniikan tuomista jo olemassa olevan ja toimivan verkon rinnalle.  

Sanatonta asiakaspalvelua 

Perusperiaate on edelleen sama: asiakkaan ei tarvitse huolehtia, pyytää tai edes kommunikoida verkkoyhtiön suuntaan. Suunnittelijan tehtävänä on seurata verkon tilaa ja huolehtia siitä, että sähkö siirtyy asiakkaalle luotettavasti ja häiriöttömästi.  

Helppoa ja vaivatonta jopa siinä määrin, että tämän kirjoituksen avaava lause “kaikki verkkoyhtiön rakennus-, saneeraus- ja kunnossapitotyöt tehdään asiakkaiden palvelemiseksi” unohtuu helposti. Mikäli asiaa tulee ylipäänsä edes pohtineeksi. Itse asiassa perimmäinen syy tälle blogikirjoitukselle minulla onkin muistutella asiakkaillemme, että juuri teille me koko sähköverkkoamme rakennamme ja suunnittelemme – ihan joka päivä.  

Ja kyllä, tunnemme itsemme ajatuksenlukijoiksi. 

– Anssi Salonen –